Millaista ihmettelyä vuoden Munkkalainen harrastaa?

 Kotisivuillaan Riitta Nelimarkka kertoo harrastavansa musiikkia, mereilyä, kirjoja ja ihmettelyä.

Minkälaista ihmettelyä harrastat?

- Ihmettelen olemassaoloani, sitä, että minussa on niin monta "minää". Ajoittain en ole tuntea itseäni. Hämmästelen myös jatkuvasti luonnon rakennelmia, ilmiöitä, valon vaihtumista ja tunnelmien muuttumista toiseksi. Elämän ailahtelevaisuutta. En varsinaisesti asetu ihmettelemään.

Tulee vain hetkittäin ihmeellinen olo.

Porvoon kaupungin maakuntakirjailijoiden sivulla Riitta Nelimarkka kertoo ajatuksiaan kotimaakunnastaan: "Olen siis Helsinkiläinen, mutta työskentelen Loviisassa intensiivisesti ja paljon, koska sen rytmi ja syke ovat otolliset."

Miten perustelet Loviisan sykkeen ja rytmin olevan otollisia taiteilulle?

- Loviisa on pieni ja city-ajattelun valtavirrassa selvästi jäljessä, mikä on mielestäni positiivista. Se liikkuu enemmän ajaton - läsnäolo -akselilla kuin Helsinki. Sen syke on hitaampi ja pehmeämpi ja siten lempeämpi ajattelulle ja keskittymiselle. Joskus se saattaa olla liiankin unelias. Silloin laitan rajua jazzia soimaan.

Taiteiletko koskaan Munkkiniemessä?

- Asuin Munkkiniemessä 20 vuoden ikään saakka. Olen siellä tehnyt romanttisia vesiväritöitä.

Riitta Nelimarkka esittelee itsensä omaleimaisena ja monipuolisena taiteilijana.

Minkälainen on omaleimainen taiteilija? Miten omaleimaisuus näkyy sinussa?

- Omaleimainen taiteilija ei ole hädissään muodeista, genreistä eikä brändeistä. Hänen oma maailmansa saattaa toki toistaa itseään, mutta aina hieman uudistuneena, muuttuneena. Omaleimainen kulkee omia teitään eikä siten välttämättä aina ole ylistetty ja sillä hetkellä ymmärretty. Itsestäni en osaa sanoa mitään.

Nelimarkka on taiteillut Seitsemästä veljeksestä, universumeista aina piispa Henrikkiin ja Lalliin asti. Suurin osa töiden hahmoista (esim. satukirjojen kuvitusta) tulevat Riitan omasta päästä.

Miten hahmot löytävät luoksesi?

- Löydän hahmot sisältäni. Kynäni alkaa piirtää.

Minkä takia käytät juuri piirustus-, akvarelli-, ja taidegrafiikkatekniikoita?

- Piirustus, akvarelli ja taidegrafiikka miellyttää minua keveytensä takia.

Minkälaista on työstää kollaaseja?

- Kollaasit ovat vaihteeksi hauskaa sommittelua ja näpertelyä.

Mitä ovat reliefit?

- Reliefeillä tarkoitan pinnaltaan kolmiulotteisia villa"ryijyjä".

Mikä villa- ja pellavareliefeissä ja tekstiilikuvissa kiehtoo?

- Villa ja pellavatöitä tehdessäni itseäni kiehtoo materiaalin pehmeys ja haptisuus, kosketeltavuus sekä lankojen tapa heijastaa väriä.

Onko ikinä tilannetta, jolloin työn tekeminen on ahdistavaa tai tuntuu pakolliselta?

- Joskus rutiinit ottavat päähän. On myös ollut joitakin päiviä, kerran jopa viikkoja, jolloin olen ollut niin ahdistunut, etten ole osannut pitää kynää kädessä. Onneksi tällainen on ohimenevää. Täytyy vain välillä antaa asioiden olla ja ajan hieman kulua. Lorvailla. Myös avantouinti palauttaa kummasti vireen. Harvoin työ kuitenkaan tuntuu piinavan pakolliselta.

Mistä saat aiheen töihisi?

- Aiheet tulevat tosielämästä, kokemuksista ihmisten parissa, lukiessa, kuunnellessa musiikkia, matkoilla jokin pieni näky – ne tulevat aivan mistä milloinkin.

Mitä teet, kun saat idean jostain jutusta, josta voisi tehdä taidetta? Juoksetko nopeasti Loviisaan ja teet työn heti valmiiksi?

- Aina ei voi juosta Loviisaan ja aloittaa uutta, kun kymmenen vanhaa on kesken. Yleensä Loviisan keikoilla istun Jaskan (mieheni) vieressä autossa. Hän ajaa ja minä saan piirrellä. Siinä mielessä ylellistä.

Kuinka kauan työstät töitäsi?

- Joskus työstän ajatustasolla tai luonnostelen töitäni vuosikausia. Joskus ne syntyvät ryöppynä saman tien. Työn hinkkaaminen on se, mitä kartan.

Haluaisitko kertoa hieman taulustasi "Viisaat vanhemmat ja nero lapsi, jolla on jo harmaa hapsi"?

- Viisaat vanhemmat ja nero lapsi kuvaa pikkuvanhaa lasta, joka ei tule ymmärretyksi edes viisauden kautta. Lapsen nerous on joskus niin pilvihuumaista, ettei siihen aikuinen viisaus yllä. Lapsen suuri pää luultavasti kuvaa lapsuuden aikaista kompleksia omasta isopäisyydestäni – jonka yritin verhota pitkään otsatukkaan.

Riitta Nelimarkkaa on ilmeisesti kiehtonut aihe Sammon ryöstöstä. Kirja siitä ilmestyi 1974, elokuva Sammon tarina 1972-1974.

Minkälainen työ on Sammon ryöstö ja millaista sitä oli työstää?

- Sammon ryöstö oli sarjakuvakirja, ja Sammon tarina tunnin mittainen animaatioelokuva.

Sampo-projekti oli ensimmäinen iso työ ja sen vuoksi tärkeä. Tein sitä yhdessä mieheni Jaakon Seeckin kanssa. Muistan olleeni iloisen onnellinen, kun se valmistui ja tunsin tehneeni edes jotain.

Taiteilija on tehnyt paljon tilaustöitä, kuten Suomen tasavallan presidentin virka-asuntoon sijoitetut suurikokoiset "Con Calore" villamatot.

Miltä tuntuu nähdä teoksiaan ulkomailla, kuten Barcelonassa ja Tokiossa?

- Tuntuu tietenkin hauskalta, nimenomaan jos työ istuu tilaan ja tuo siihen jotakin uutta. Se myös tuntuu hyvältä huomata, että useat ihmiset eri puolilla palloa tuntuvat pitävän töistäni ja jotenkin jopa nauttivat niistä.

Riitta Nelimarkka kävi koulussamme Maritta Poijärven vieraana aloittamassa kahdeksannen luokan valinnaisen kuvataiteen grafiikan tehtävän. Nämä työthän ovat esillä juhlasalin aulaan kootussa näyttelyssä.

Millaista oli saada ohjata kahdeksannen luokan valinnaisen kuvaamataidon grafiikkatehtävä?

- Oli todella kivaa olla mukana kuvaamataidon tunnilla. Pitkästä aikaa. Annoin ehkä joitakin vinkkejä ja näytin tekemiäni kuvia. Oli virkistävää seurata oppilaiden ideointia ja töiden syntymistä. Kullakin oli omat suosikkieläimensä ja työskentelytyylinsä.

Bongan linna on jännittävä ja hieman outokin ilmestys keskellä Loviisan idyllistä pikku kaupunkia, heti kirkosta etelään Linnan kiinteistö siirtyi nykyisille käyttäjilleen vuonna 1988.

Millaista on asua linnassa?

- Me emme asu Bongan linnassa vaan Helsingissä, Marjaniemessä. Emme ajattele linnaa minään kalustettavana palatsina. Se on pikemminkin kuin iso työhuone(isto) tai studio, myös ainaiseksi työleiriksi kutsumamme.

Miksi haluat asua linnassa?

- Hankimme Loviisan talon, koska tarvitsimme suuria työtiloja ja meitä viehätti pikkukaupungin levollinen miljöö. Jokin ounastus gallerian pystyttämisestä kangasti jo alussa, lähinnä Jaskan mielessä.

Ison päärakennuksen kirkon puoleinen siipi toimii nykyään taiteilijan ateljee- ja tuotantotiloina, ja talon eteläosa on kunnostettu taidemuseo-galleriaksi. Esillä on lähes kaksi sataa Nelimarkan työtä kolmenkymmenen vuoden ajalta.

Miltä tuntuu kun ihmiset maksavat päästäksesi kotiisi?

- Bongan linna on jaettu kahteen osaan, työtiloihin ja galleriaan. Ihmiset maksavat galleriaan pääsymaksun, mikä on aika normaali käytäntö.

Bongan linnan galleria on avoinna ympäri vuoden tilauksesta, ja sisäänpääsy maksaa 4 €, mutta lapsille sisäänpääsy on ilmainen.

Miksi lapset pääsevät ilmaiseksi galleriasi?

- Lapsille pitää antaa privilegioita. Etenkin taiteen suhteen. Lapsia pitää myös mielestäni huomioida myönteisesti, aina. Enpä sanoisi, että hienoa, mutta on hauskaa saada "responsia", palautetta.

Riitta on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa, Tukholmassa, ja käynyt yläasteen ja lukion Munkkiniemen yhteiskoulussa.

Minkä takia kävit juuri Munkkiniemen yhteiskoulua?

- Lapsuudenkotini oli Munkkiniemessä. Onneksi sattui olemaan lähes naapurissa niin uljas ja hauska koulu, kuin mitä Munkkiniemen yhteiskoulu jo silloin kuusikymmentä luvulla oli.

Tiesitkö jo kouluaikoina, että sinusta tulee isona taiteilija?

- Luultavasti aavistin salaa, että taide olisi kohtaloni. Hyvässä tai pahassa. Isoisäni tosin sanoi, että taiteilijan tie on kaikkea muuta kuin ruusuinen. Olin itsepäinen ja valitsin noin kaksikymppisenä ohdakkeet.

Suosittelisitko Munkkaa yläasteeksi kuudesluokkalaisille?

- Varmasti suosittelisin.

Mitä aineita suosittelet lukioon tai yliopistoon meneville?

- On vaikea suositella yleisesti. Mielestäni jokaisen pitäisi ottaa huomioon erityistaipumuksensa. Totta kai suosittelisin taideaineita. Niitä ei missään tapauksessa saisi vähentää. Taideaineet kehittävät kokonaispersoonallisuutta ja itseilmaisua.

Miltä tuntuu olla vuoden Munkkalainen?

- Vuoden munkkalaisuudesta olen ollut kiitollinen, suorastaan ylpeä. Ne hetket, jolloin olen toteuttanut tätä "virkaa", ovat olleet iloisia ja energiaa antavia.

Olet valmistunut taiteen tohtoriksi. Mitä taiteen tohtori tekee?

Taiteen tohtori tapauksessani tekee taidetta, pullauttaa maailmaan muutamia teoksia kun ne ovat pullahtaakseen sekä luennoin satunnaisesti. Joissakin muissa tapauksissa taiteen tohtori saattaa omistautua tykkänään esimerkiksi opetustyölle. Kaiken kaikkiaan suoritin tohtorin tutkinnon ajatuksena tehdä jotain itselleni uutta. Itse väitöstyön tekeminen ilo kiihottavalla tavalla hauskaa. Myös väsyttävää, koska tein sitä niin intensiivisesti.

Perheeseesi kuuluvat avomiehesi Jukka Seeck ja kolme lasta.

Miten lapsesi suhtautuvat ammattiisi?

- Lapset ovat sitä mieltä, että taide on tullut kyllä välillä korvista ulos… Olemme reissanneet heidän kanssaan Euroopan museot ja vähän muuallakin ja raahanneet heitä konsertteihin. Itse asiassa heille on varmasti sopinut hyvin myös se, että olemme molemmat voineet työskennellä kotona ja olla heidän kanssaan paljon.

Riitta Leena Nelimarkka-Seeck… Oletko aina pitänyt nimestäsi? Oletko ikinä tahtonut olla joku muu kuin oma itsesi?

Olen aina pitänyt nimestäni. Se on minusta sopivan epäsovinnainen.

Teini-ikäisenä olisin halunnut olla pienipäisempi ja suoranenäisempi, mutta yleensä en ole juurikaan halunnut olla kukaan muu. Toisaalta haluaisin kuitenkin vihdoin kehittyä johonkin järkevään ja tasapainoiseen suuntaan ja siten yksilöllistyä joksikin "uudeksi samaksi". Ehkä se on mahdoton toive. Tiedä.

Miten tärkeitä syntymäpäivät ovat sinulle? Entäpä ystävät?

Kuinka aiot juhlia 80-vuotissynttäreitäsi 6.7.2028? Oletko jo varannut pitopalvelun käyttöösi vai aiotko leipoa itse tarjoiltavat ruoat?

- Syntymä on ainutkertainen. Merkki siitä, että olen tullut tänne olemaan, tekemään jotain. Syntymä ja kuolema ovat varmoja. Kaikki muu on melko epävarmaa. Hyvät ystävät merkitsevät minulle vähintään sitä mitä taide ja rakkaus.

Aion juhlia kahdeksankymppisenä ystävien kera tanssin ja musiikin merkeissä. Väittäisin, etten tule leipomaan itse tarjoiluja, mutta nyt kun sitä kysytte, voisin oikeastaan päättää sittenkin leipoa yhden kakun prototyypiksi.